Sukututkimuksen laatiminen on nykyään entistä helpompaa. Aloittelevan sukututkijan kannattaa aloittaa sukututkimus aina varsinaiseen sukututkimukseen perehtymällä. Sukututkijan käytössä on nykyisin muun muassa erilaisia kursseja esimerkiksi kansalaisopiston, yhdistysten tai kesäyliopistojen järjestäminä.

Sukututkijan kannattaa aloittaa tutkinta aina sukulaisista, jotka ovat elossa. Jokaisella Suomen kansalaisella on tarkka tietosuoja, joka tarkoittaa, että sukututkija ei pääse käsiksi kuin yli 100 vuotta vanhoihin tietoihin. Elossa olevat sukulaiset saattavat muistaa edesmenneistä sukulaisistaan monia tietoja, kuten harrastukset ja ammatit, mutta riskinä on, että sukulaiset muistavat joitakin asioita väärin. Perinteisissä perheraamatuissa on usein sukupuu, kun taas perukirjat sisältävät muun muassa tietoja tuovia virkatodistuksia. Apua voi saada esimerkiksi valokuva-albumeista ja hautapaikkojen asiakirjoja selaamalla. Kirkkoherranviraston puoleen kääntymällä voi saada runsaasti uutta tietoa. Kirkkoherranvirastosta saatavilla virkatodistuksilla voidaan löytää henkilöitä, joiden syntymäaika on 1800-luvun puolella.

Rippikirjoista yllättävää apua

Rippikirjojen tehtävä oli alun perin kontrolloida kaikkien seurakuntalaisten ehtoollisella käyntiä ja kristinoppiin liittyviä taitoja. Ajan myötä rippikirjat alkoivat sisältää tietoa myös erilaisista ihmisten tekemistä rikkeistä, rokotustiedoista ja tunnettujen perhekuntien läheisistä sukulaissuhteista.

Käythän myös kirjastossa, josta voi löytyä monia mielenkiintoista asioita ja tietoa sisältäviä kotiseutukokoelmia. Hyvää arkistoaineistoa löytyy seurakuntien ja arkistolaitoksen hallusta. Monilla henkilöillä saattaa olla sukua myös ulkomailla. Suomalaiset tekevät matkoja muun muassa Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Ruotsiin, joissa on saattanut asua monien suomalaisten esi-isiä ja esi-äitejä.

Ruotsissa on digitoitu paljon sukututkimukseen liittyvää materiaalia ja sitä voi etsiä helposti verkosta. Tutkimukset osoittavat, että Suomeen idästä saapuneet henkilöt ovat saapuneet Fennoskandian niemimaalle noin 3500 vuotta sitten. Suomalaisten esihistoriasta on siis saatu paljon tietoa ja internetin välityksellä se on helposti hyödynnettävissä. Sukututkijan kannattaa aina tarkistaa sukututkimusta varten haetut tarvittavat tiedot arkistoon tallennetuista historialliseen tietoon pohjautuvista asiakirjoista. Nykyään monet sukututkimusseurat tarjoavat jäsenilleen myös paljon sukututkimuksen laadintaan tarkoitettua aineistoa. Aloittelevan sukututkijan kannattaa tutustua muun muassa SSHY:n, eli sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilla tallennettuun digiarkistoon, jota jopa aloittelevan sukuharrastajan on kätevä käyttää. Sukuhistoriallisen yhdistyksen omaan arkistoon on tallennettu yli 125 vuotta vanhoja tietoja. Kaikki alkuperäiset asiakirjat on viime vuosina digitoitu kuviksi.